Judges 8

Efraimin tyytymättömyys

1Efraimin miehet sanoivat hänelle: "Miksi teit meille sen, ettet kutsunut meitä, kun lähdit taistelemaan midianilaisia vastaan?" He riitelivät kovasti häntä vastaan. 2Niin hän sanoi heille: "Mitä olen nyt tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu? 3Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Mitä minä olen voinut tehdä teihin verraten?" Kun hän näin puhui, asettui heidän suuttumuksensa häneen.

4Kun Gideon tuli Jordanille, hän meni sen yli, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan. He olivat uuvuksissa takaa-ajosta. 5Hän sanoi Sukkotin miehille: "Antakaa joitakin leipäkakkuja väelle, joka seuraa minua, sillä he ovat uuvuksissa. Minä olen ajamassa takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa."

6Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: "Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että antaisimme leipää sotajoukollesi?"

7Gideon vastasi: "Hyvä! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan käsiini, puin lihanne rikki erämaan orjantappuroilla ja orjanruoskilla."

8Sitten hän kulki sieltä ylös Penueliin ja puhui heille samalla tavalla. Myös Penuelin miehet vastasivat hänelle samoin, kuin Sukkotin miehet olivat vastanneet. 9Hän sanoi myös Penuelin miehille: "Kunhan palaan voittajana, kukistan tämän tornin."

10Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa ja heidän joukkonsa heidän kanssaan, noin viisitoista tuhatta miestä, kaikki, mitä oli jäljellä Idän miesten koko joukosta. Kaatuneita oli sata kaksikymmentä tuhatta miekkamiestä. 11Gideon kulki teltoissa eläjien tietä Noobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja voitti joukon, kun se oli huolettomana leirissään. 12Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa. Hän otti molemmat midianilaisten kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan, vangiksi saatettuaan koko leirin pakokauhun valtaan. 13Gideon, Jooaan poika, palasi taistelusta Hereksen solalta. 14Hän otti kiinni erään nuorukaisen, joka oli Sukkotin miehiä, ja kyseli häneltä, ja tämä kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkymmentä seitsemän miestä. 15Kun hän sitten tuli Sukkotin miesten luo, hän sanoi: "Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joilla te pilkkasitte minua sanoen: 'Onko sinulla sitten jo Sebahin ja Salmunnan nyrkki kädessäsi, että antaisimme leipää uupuneille miehillesi?'" 16Hän otti kiinni kaupungin vanhimmat, otti sitten erämaan orjantappuroita ja orjanruoskia ja antoi Sukkotin miesten maistaa niitä. 17Hän kukisti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet.

18Sitten hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: "Minkä näköisiä ne miehet olivat, jotka tapoitte Taaborilla?" He vastasivat: "Ne olivat niin kuin sinä. Jokainen oli varreltaan kuin kuninkaan poika."

19Hän sanoi: "He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, en surmaisi teitä."

20Sitten hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: "Nouse ja surmaa heidät." Mutta nuorukainen ei paljastanut miekkaansa, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuori.

21Silloin sanoivat Sebah ja Salmunna: "Nouse sinä ja pistä meidät kuoliaaksi, sillä miehellä on miehen voima." Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan. Hän otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut.

22Niin Israelin miehet sanoivat Gideonille: "Hallitse sinä meitä, sekä sinä itse että poikasi ja poikasi poika. Olethan vapauttanut meidät Midianin käsistä."

23Mutta Gideon vastasi heille: "En minä hallitse teitä, eikä poikani ole hallitseva teitä. Herra on teitä hallitseva."

Gideonin lankeemus, myöhempiä vaiheita ja kuolema

24Gideon sanoi heille: "Yhtä pyydän teiltä: antakoon kukin minulle heiltä saaliiksi saamansa nenärenkaan." Heikäläisillä näet on kultaiset nenärenkaat, koska ovat ismaelilaisia.

25He vastasivat: "Annamme mielellämme." He levittivät viitan ja heittivät siihen kukin saaliiksi saamansa nenärenkaan. 26Hänen pyytämänsä kultaiset nenärenkaat painoivat tuhat seitsemänsataa kultasekeliä lukuun ottamatta niitä puolikuukoruja, korvarenkaita ja purppuravaatteita, joita midianilaisten kuninkaat olivat kantaneet, ja heidän kameliensa kaulaketjuja. 27Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kulki haureudessa siellä sen jäljessä. Se tuli ansaksi Gideonille ja hänen perheelleen. 28Niin täytyi Midianin nöyrtyä israelilaisten edessä, eikä se enää nostanut päätään. Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin Gideon eli.

29Jerubbaal, Jooaan poika, meni ja jäi asumaan taloonsa. 30Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka olivat lähteneet hänen kupeistaan, sillä hänellä oli monta vaimoa. 31Myös hänen sivuvaimonsa, joka hänellä oli Sikemissä, synnytti hänelle pojan, ja hän antoi tälle nimen Abimelek. 32Gideon, Jooaan poika, kuoli päästyään korkeaan ikään, ja hänet haudattiin isänsä Jooaan hautaan abieserilaisten Ofraan.

33Mutta kun Gideon oli kuollut, israelilaiset lähtivät haureudessa kulkemaan baalien jäljessä ja ottivat Baal-Beritin jumalakseen. 34Eivätkä israelilaiset enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä, jotka asuivat heidän ympärillään. 35He eivät myöskään tehneet Jerubbaalin, Gideonin, perheelle laupeutta kaiken sen hyvän tähden, mitä hän oli tehnyt Israelille.